021 - Adventure time

Mulla ei oikeastaan oo tähän hätään mitään tärkeää sanottavaa, mutta ajattelinpa dumpata pari kuvaa!

Koska ollaan nuoria ja villejä, lähdettiin pienellä kaveriporukalla yksi yö seikkailemaan. Pienessä hiprakassa päädyttiin kävelemään alas täältä mäeltä, missä meidän dormitory sijaitsee, ja lopulta löydettiin itsemme rannalta katselemasta auringonnousua. Varsin mieleenpainuva seikkailu siis, vaikka takaisin mäen päälle kapuaminen oli tuskaa (kyseessä on siis ennemminkin pieni vuori kuin mäki, ja ylös kävelemiseen meni vajaa 2h.). Ihan heti en tekis uudestaan, mutta katua ei tartte!

Kuten näkyy, ruska-aika on täällä vielä valloillaan. Viime päivinä on tuulen takia ollut törkeän kylmä, ja olenpa ollut näkevinäni viereisten vuorien huipulla jotain lumentapaistakin. Onneksi porukat lähetti vasta lämpimän talvitakin, sille on ollut käyttöä!

Huomenna jakson viimeinen koe ja sitten hyvin ansaitulle parin päivän lomalle! Osakasta siis oma postauksensa tulevaisuudessa!

020 - Mennyttä ja tulevaa

Kuukausi vierähtänyt viime päivityksestä! Kaipa tää on merkki siitä, että arki on asettunut eikä ole mitään raportoitavaa...? No ei sentäs, vaikka välillä tuntuu ettei oikeasti ole Suomen rajojen yli astunutkaan, antaa Japani taas muistutuksen erilaisuudestaan.

Viime päivityksen jälkeen on tullut koettua mahtavia juttuja, mutta myös jonninverran kaikkea surkeaa. Toissaviikko oli Japanissa oleskelun selkeästi paskin. Tiedättekö niitä päiviä kun yhtään mikään ei tunnu sujuvan putkeen? Noh, suurin osa omasta viikosta oli tällaista. Kaikista surkein tapahtuma lienee se, että oma kone hajosi. Yritin japanilaisten kavereiden avustuksella vähän selvitellä mahdollisuutta korjaukseen, mutta aika pian selvisi että se olisi ollut aikamoista säätöä. Kukaan tutuista ei tuntenut ketään, joka koneista jotain tietää, eikä kukaan tietänyt mitään korjauspaikkaakaan (Oitan kaupungissa olisi vissiin olemassa, mutta en jaksa lähteä sinne asti). Totesin lopulta, että kun kone on jo 4 vuotta vanha ja siinä oli kaikennäköistä vikaa, että siihen on turha laittaa enää rahaa. Varsinkaan, kun huollon pituudesta ei olisi ollut mitään takeita, ja täällä on oikeasti hankala elää ilman nettiä (no okei, oon vaan koukussa). Mulla on mukana tabletti, joten selvisin kaksi päivää asuntolan aulan tarjoamalla netillä, mutta lopulta laitoin visan vinkumaan ja hankin uuden koneen. 460€ sain itselleni Sony Vaion ultrabookin, eli ihan ok diili kaikenkaikkiaan (vaikka kone edelliseen verrattuna järkyttävän pieni onkin). Nyt ainoana probleemana on tietojen kalastaminen vanhalta koneelta (mikä varmuuskopiointi??). Sikälimikäli kun kovalevy ei ole mennyt paskaksi, pitäisi homman olla suht helppo. Nyt pitää vaan tilata kovalevy-adapteri netistä, mutta vielä en ole asiaan jaksanut panostaa. Onneksi suurin osa Japanin kuvista oli vielä muistikortilla ja iPodillekin olin tallentanut paljon vanhempaa tiedostoa.

Nykyinen kone koko komeudessaan.

Viikko meni muutenki vähän miten sattuu, pesin vahingossa kuntosalikorttini ja uuden hankkiminen takkuaa, muillakin kavereilla on kollektiivisesti masennus päällä yms yms. Varmaan lievää kulttuurishokkia itse kullakin. Nyt on kaikki kuitenki taas on onneksi asettunut uomiinsa.

Viime viikkojen kohokohta oli ehdottomasti Mt. Tsurumille kiipeäminen! Tämä vuori sijaitsee siis ihan tuossa kaupungin tuntumassa ja kohoaa noin. 1400m. Tällaiselle Pohjois-Pohjammaalaiselle kyseinen vuori on siis jotain ihan ennenkuulumatonta ja mystistä. Vaan sinne sitä pykällettiin, huipulle asti, ihan omin pikku jaloin! Pari tuntia tässä koettelemuksessa vierähti ja voin sanoa että oli rankempaa mitä oisin olettanu (se oli välillä ihan törkeen jyrkkä!), mutta mahtava kokemus oli kuitenkin. Ilma oli täydellinen kiipeämiseen, aurinko paistoi mutta oli viileää. Porukkaa ei ollut hirveästi liikenteessä, joten rauhassa saatiin samoilla japanilaisessa metsikössä. Seuraavaksi ajateltiin kiivetä Yufuin-vuorelle, Mt. Tsurumin naapuriin, joka on vielä parisataa metriä korkeampi.

Tässä siis todenmkainen demonstraatio siitä, miten jyrkkä tuo matka varsinkin loppupuolella oli. 

Minä, Beppu ja Oita!

Opiskelun lisäksi koululla on päässyt kokemaan perinteisen koulufestivaalin, tenkusain. Tämä oli siis kolme viikkoa sitten lauantaina ja sunnuntaina. Koulun clubit (siis nämä urheilukerhot yms.) pitivät pystyssä ruokakojuja, joista sai ostaa kaikenmaailman herkkuja. Sen lisäksi clubit järjestivät näytöksiä, musiikkiesityksiä yms. Koko hässäkä huipentui sunnuntaina ilotulitukseen. Kaikenkaikkiaan varsin miellyttävä tapahtuma siis! Säätkin suosivat, vaikkakin sunnuntaina varsinkin oli hieman kylmä.

Toissa lauantaina taas eksyttiin Beppu light festivalille seikkailemaan. Bepun pieni keskuspuisto oli tungettu yhden illan ajaksi täyteen lyhtyjä ja valo-installaatioita. Puisto oli todella hienon ja tunnelmallisen näköinen! Puistoon oli ripoteltu varmaan kymmeniätuhansia lyhtyjä, joista suurin osa vaikutti olevan koululaisten tekemiä. Paikalla olikin todella paljon lapsia ja eri paikoissa oli erilaisia esiintymisiä. Ehdottomasti kokemisen arvoinen tapahtuma.

Sadoittain maitopurkkilyhtyjä!

Lyhdyillä mainostettiin Tokion tulevia olympialaisia. 

Taka-alalla vasemmalla näkyy tuon Tsurumi-vuoren huipula loistavat valot. 

Puiston jälkeen jatkettiin illan viettoa izakayassa, jonka jälkeen eksyttiin vielä baariinkin (saatiin seurata jenkkiläisten englanninopettajien ankaraa beer bong -taistelua :P). Yhden maissa baarista lähtiessä päätettiin lähteä kaverin kanssa saattamaan kolmatta kaveria omalle asunnolleen. Käveltiin siis tunteroinen Bepun yössä, mahtava kokemus! Ilma oli todella lämmin ja kälätettiin vaan menemään. Samalla näki kaupunkia ihan eri näkökulmasta. Oli hassua kävellä täysin hiljaisilla kaduilla, jotka normaalisti on täynnä autoja ja ihmisiä. Kävelyn päätteeksi otettiin vielä kaverin kanssa taksi ylös omalle asuntolalle, jossa uni kyllä maistui. Kaikenkaikkiaan erittäin onnistunut ilta siis!

Nyt tällä hetkellä päällä on koeviikko. Kun siitä on selvitty, on vuorossa ankara irroittelu, eli reissu Osakaan! Siellä vierähtää siis ensi viikonloppu. Nyt varattiin myös kaveriporukan kanssa hostelli Kiotosta, jossa tarkotus olis viettää sekä joulu että uusivuosi. Vaihdosta jäljellä vielä noin puolet, joten kiire tulee jos haluaa kaiken suunnittelemansa tehdä! 

019 - Silent Hill

Dormitories: AP House 1 oikealla ja taaempana AP House 2. Mun kämppä on jossain tuolla vasemmalla rakennusten takana. 

Arki on laskeutunut Jumônjibarun kukkulalle. Dormi on herännyt henkiin (yöllisen metelöinnin merkeissä) ja kampuksella kulkee innokkaita (?) oppilaita sankoin määrin. Sää ei ole oikein vieläkään asettunut syksyisiin uomiinsa ja eilenkin paisteltiin kostean hikisessä 30 asteen helteessä. Koska päivämäärän mukaan ollaan kuitenkin jo syksyssä, on koulun ilmastointilaitteet suljettu. Hiki virtaa ja hapettomissa luokissa oppimistulokseton huipussaan.

Päälle viikonpäivät oon ehtinyt jo istua koulun penkillä. Kursseja on sekä ekassa että tokassa jaksossa kummassakin 4 ja näistä noppia kertyy n. 30. Tuossa on 10 opintopistettä ylimääräistä, mutta halusin ottaa kulttuurikursseja ja niille oli vaikea saada seal of approvalia tamkista, niin piti sitten ottaa lisää jotain pilipali-businesskursseja.

Kuten näkyy, tahti ei ole mitenkään erityisen tappava. Tämänhetkisistä kursseista tulee muutenkin hyvin vähän mitään tehtäviä/läksyjä. Aihealueet on mielenkiintosia, paitsi tuosta Technology managementista en tykkää. Opettaja ei imo osaa oikein opettaa... Myös noi tuplatunnit (eli +3h samaa ainetta) ottaa vähän kunnon päälle, varsinkin kun sattuu olemaan tämmönen keskittymiskyvytön persoona kuten minä. Luentosalit on onneks kyllä massiivisia joten siellä voi tarvittaessa rauhassa torkkua tai roikkua netissä.

Sää täällä idässä ei tosiaankaan ole muuttunut syksyiseksi vaikka aletaan kohta lähennellä lokakuun puoltaväliä. Jokunen päivä sitten tänne piti tulla taifuuni ja olin jo ihan intopinkeenä odottamassa, mutta mun tuurin mukaisesti mokoma hajosi ennen Kyushua. Suolana haavoihin saatiin vaan koko illan kestänyt tympeä sade. Muutenkin päivät on olleet varsin kuumankosteita, varsinkin pari viimeistä. Tää tarkottaa sitä, että huoneessa ei ilma oikein vaihu ja ikkunaakaan ei mahottomasti viiti pitää auki kun ötökät on jotenkin aktiivisia. Yks ilta mun huoneeseen yritti tulla 10 jättiludetta samaan aikaan..

Pilvisinä päivinä koko koulu verhoutuu mataliin pilviin, eli siis maisemat on suoraan kuin jostain kauhupelistä.

Ennen...

... ja jälkeen. Jälkimmäinen kuva on otettu lähempää, kellotornien edestä (suunnilleen noiden penkkien kohdalta). Onnea tornien löytämiseen :D

Arki on nyt koulun myötä asettunut hyvin uomaansa. Tänne koululle asettuminen on ollut helppoa, kun ollaan vähän eristykissä muusta maailmasta ja täällä on omat, tiiviit kuvionsa. Viikonloppuisin ja vapaapäivisin tulee tehtyä edelleen täsmäiskuja lähiympäristöön ja esim. ulkona syöminen on jokaviikkoinen huvi. Izakayat on kyllä meikäläisen mieleen! Nää on tämmösiä ravintola-baareja, joissa porukalla tilataan pöytään ruoka- ja juoma-annoksia sitä mukaan kun mieli tekee. Muiden ruokia saa yleensä maistella ja illan päätteeksi lasku jaetaan tasan pöydässä istuneiden kesken. Tähän mennessä kylläisen illan oon saanut itselleni yleensä 20-25€, mikä ei oo paha kun ajatellaan että laskuun kuuluu useampia ruoka-annoksia, jälkiruokaa ja useampia juomia.

Izakaya~ <3

Myös onsenissa eli kuumassa lähteessä tuli käytyä! Tosin se ei ollut ihan kaikista perinteisin malli kun se oli läntätty jonkun hotellin katolle. No mikäs siinä, maisemat oli huikeat ja onsen itsessään oli tosi kiva kokemus! Paikassa siis lillutaan (ei siis uida) alasti erilaisissa kuumissa altaissa. Onneksi näin suomalaisena (ja teekkaripiireissä kulkevana) ei tarvinnut nakuilua ujostella, muille kavereille tilanne tuntui kuitenkin olevan vähän hämmentävä :D No ei parane kuin totutella, meinaan heti kun lämpötilat laskee meikä rupee laukkaan onseneissa minkä kerkeän. Beppu on kuuluisa onsen-turistirysä, joten täällä tuota valinnanvaraa riittää.

Paikallista hehkeetä lähiötä. 

Vaan sellaista tänne idän ihmemaahan. Tuleville viikoille ei ole mitään kummempaa suunnitelmissa, annetaan arjen jatkaa muotoutumistaan. Mutta 6 viikon päästä on täällä päin maailmaa parin päivän syysloma ja silloin tämä neito paukauttaa parin Itävaltalaisen kanssa Osakaan minilomalle! Maalaistollot pääsee ihmettelemään ison kaupungin meininkiä :) Ja huomenna kiivetään paikalliselle Tsurumi-vuorelle, katotaan selvitäänkö reissusta ehjin nahoin! Vi ses!

Halloweenia odotellessa!

018 - Maisemia ja ötököitä

お久しぶりですね~

Viime postaus jäi lähestulkoon cliffhangeriin, kun confirmaatio onnistuneesta maahantulosta jäi uupumaan! Mutta huolet nurkkaan, olen saapunut Japanin mantereelle ja ehtinyt jo kotiutumaan hyvin. Ei ole ehtinyt oikein kirjoittaa tänne, koska oon tahtonut pysyä porukan mukana kaikissa sosialisoinneissa, joten pää kolmantena jalkana oon singahdellut paikasta toiseen. Myöskin TAMKin vaihtotehtävät pitää mua vielä kiireisenä, minkä lisäksi päälle painaa kova paine japanin opiskeluun. Mutta mitäs pienistä!

Matka tänne Nipponin mantereelle alkoi tosiaan tuolloin kaksi viikkoa sitten. Olin etukäteen stressanut pitkää matkustusaikaa (24h), mutta turhista huolehdin, kaikki meni tosi hyvin. Ensimmäisellä lennolla pääsin Finnairin uusimman koneen kyytiin ja tällaisena lentonörttinä olin aivan täpinöissäni! Kyseessä oli vielä peräti ensimmäinen koneyksilö lajissaan. Pääsin ohjaamoonkin vierailulle lennon jälkeen, ja kapteenit tiesivät kertoa että kone oli n. 1 viikon vanha ja vasta toista kertaa käytössä matkustajaliikenteessä. Matkalle tuli siis alussa jo hyvät puitteet. Muikee meinki jatkui pitkälle Lontoo-Hong Kong välille. Viereinen penkki jäi tyhjäksi ja pehmeellä jakkaralla sain torkuttua yli puolet lennosta. Honkkareista matka jatkui ilman kummempaa draamaa Japaniin, jossa vastoin ennakko-odotuksia sain napattua viimeisen bussin Beppuun. 

Kattokaa miten uutena toi siipi kiiltää!

Taipei-Fukuoka! 

Moi mun koululla on amphiteatteri josta on näkymät vuorille ok. 

Amphiteatterilta on näkymät myös Beppuun (etualalla) sekä Oitaan. Ok. 

Ensimmäiset viikot on sujuneet orientaatiopäivien merkeissä. Tämän lisäksi on ollut kyllä reilusti vapaapäiviäkin, mutta ne on sitten tehokkaasti täytetty kaveriporukan kanssa nähtävyyksien kiertelyyn.

Ensivaikutelma koulusta on hyvä. Täällä oli oikeasti hyvät orientaatiot ja näkyy selkeesti että nää on tottuneet vaihtareihin. Asuntola on siisti, eikä täällä asumisessa varmastikkaan tule olemaan ongelmia. Asustelen yksin pienessä huoneessa ja tässä lähistöllä on kaikki mitä tarviin. Teen varmaan myöhemmin oman postauksen huoneesta! Tunneista en osaa vielä sanoa mitään, mutta torstaina alkais sekin riemu. Kurssivalikoima oli siinä mielessä kehno, että oon jo kolmannen vuoden opiskelija ja täällä kurssit vastaa tosi paljon sellasia kursseja, joita oonkin omassa koulussa ottanu. Nyt saankin itseasiassa tapella Tamkin kanssa, kun ilmeisesti mun kurssivalikoima on liian kulttuuripainotteinen... eli oon ottanut 2 kulttuurikurssia, 3 businesskurssia ja yhen kielikurssin, mutta ilmeisesti tuo kielikurssi lasketaan kulttuurikurssiksi, niin nyt tulee enemmän noppia kulttuurista. Voi huoh. Puhumattakaan siitä, että tossakin on jo 1-2 ylimäärästä kurssia, eli teen noi kulttuurikurssit periaatteessa ihan omalla ajallani. Noh, kurssivalinnat tehty joten turha enää itkeä.

Huikee tanssiesitys tervetuliaisseremoniassa!

Beppun kaupunki taas on sinällänsä pieni, mutta melkoisen hyvin täällä on pariks ekaks viikoks riittänyt ihmeteltävää. On tullut kaupunkia kierreltyä vähän liiankin usein, minkä lisäksi oon piipahtanut mm. apinavuorilla, onsenissa, safari -eläinpuistossa, , lukuisissa ravintoloissa joissa ei puhuta englantia, puistoissa, ostoskeskuksissa, 100 yenin kaupoissa... you name it. Koululta kaupunkiin on joku 30min, mikä on vähän liikaa, mutta toisaalta masiemat kukkulalta laskeutuessa on varsin komeat. Yleisesti ottaen täällä tuntuu ihmiset olevan tosi ystävällisiä vaikkei samaa kieltä löytyiskään. Jo se että yrittää puhua japania tuntuu ilahduttavan ihmisiä kovasti. Oon jo tavannut maailman parhaimman taksikuskin, joka sitkeästi väänsi meidän kanssa keskustelua vaikka kielivaikeuksia löytyikin ja antoi matkan päätteksi sylit täyteen karkkia. Maailman parhain tarjoilija löydettiin myös, tää herra valloitti meidät kaikki sydämmellisellä persoonallaan. Selitti meille mitä kaikkea ruuat sisältää ja antoi suosituksia ja kaikkea! Harmi ettei Japanissa ole varsinaisesti tapana antaa tippiä.

Apinavuorelta.

Täällä on lämpöasteet huidellut lähempänä +30 astetta. Nyt on alkanu viilenemään, minkä lisäks puut muuttuu punasiks.

Yleisesti ottaen oon kotoutunu tänne hyvin. Oon saanu halvalla huoneen täyteen pientä sisustuskamaa ja oon jotenkin kummallisesti tottunut maailman kovimpaan sänkyyn (käytännöllisesti katsoen ohut petauspatja laverilla). Edes jet lagista en oo kärsiny. Oma kaveriporukka on löytynyt ja melkein aina löytyy joku jonka kanssa puhua. Täällä tarttee ylipäätänsä edes vaan hymyillä vastaantuleville ihmisille niin johan on uus kaveri löytynyt. Japani maana vaikuttaa edelleen mielenkiintoiselta ja vaihdon ajaksi oon jo ehtinyt suunnitella yhtä sun toista isoa ja pientä reissua. Ainoa huono puoli on noi saatanan tappaja-ampiaiset - niitä saa väistellä täällä melkein joka päivä. Hyi helvetti!

Tän puolikuolleen kusimulkeron tapasin kolmantena päivänä. En uskaltanu laittaa sormee lähemmäs.

Mutta ampiaisia tai ei - täällä sitä ollaan - onnellisesti toisella puolella maapalloa. Melkein kuin jo kotonaan! じゃあ、またね!

017 - Ready, set...

Ette saanutkaan pakkauspanikointipostausta. Sen sijaan tarjoan teille lähtöpanikointia. Meinaan tällä hetkellä on location Helsinki-Vantaalla! Kone lähtee tunnin sisällä kohti Lontoota, mistä jatkan illemmalla matkaa Aasian suuntaan. Rip rakas persaukseni...
Viimeiset viikot on ollu yhtä eestaas vipeltämistä ja sama meininki jatkunee vielä jonkin aikaa. Viime päivät on olleet kuitenkin ihan mahtavia ja patterit latautuneena lähdenkin tästä kohti uusia seikkailuja. Kaikkia tulee ihan järkky ikävä, mutta onneksi on sitten hyvä syy tulla takaisin :)
Sayonara Finland, seen you next year!

016 - Olen muistutus, aina pääsee alaspäin

Jäljellä 9 (yhdeksän) päivää. On siis oiva aika panikoida ja mennä pimeään nurkkaan nyyhkimään. 

Ne vaihtarit, jotka lähtee kauas ja sanoo lähdön hetkellä ettei jännitä, on huijareita! Tai sitten niillä on vaan rautaisemmat hermot kun minulla. Meinaan itellä on kyllä ihan hyvä paniikki asioista päällä ja tämän paniikin ja ahdistuksen puran... olemalla tekemättä mitään. Ois tuhat miljoona kouluhommaa tehtävänä ja asioita järkättävänä mutta ei nappais ei niin millään.Tekis mieli kertailla japania näin viimesinä päivinä, mutta koska TAMKin mielestä on fiksua laittaa meidät kirjottamaan miljoonia jäätävän pitkiä esseitä vaihtoon liittyen, taitaa sekin jäädä nyt välistä. Okei fiksuna ihmisenä oisin tehnyt niitä kesän mittaan, mutta kun on ollut töitä huhtikuusta viime viikkoon asti + harjottelurapsa kirjotettavana niin ei ole oikeasti vaan tarpeeksi energiaa niiden pohtimiseen. Vaan kova aikomus on saada ne viikon aikana tehtyä niin ei ainakaan japanissa tarvitsisi niitä katella. 

Mun pakkaukset on tässä vaiheessa! 

Onneks kaikki oikeesti tärkeä on nyt kuitenki hoidettu. Passi ja viisumi kun on niin ei hirveen paljon muuta tarvita (toiveajattelua). Viisumin kanssakaan ei asiat mennyt strömsöläiseen tyyliin! Viime viikon maanantaina pidin siis töistä päivän vapaata ja läksin Helsinkiin lähetystöön. Lähetystö oli helppo löytää ja sain jätettyä passin & CoE:n hyvillä mielin tiskille. Odotellessani viisumin valmistumista sainkin aika hyvin shoppailtua lisää tuliaisia, Hesassa oli ihanan iso kauppa pyhitetty vaan ja ainoastaan Suomi-krääsälle, me gusta! 

No mut suunnattoman pitkän ajan jälkeen lähetystöstä soitettiin hakemaan viisumia. Ihmettelin vähän kun virkailija sanoi, että tässä on nyt tää 'cultural activities' -viisumi, mutta ajattelin että se on vain joku yläkategoria, johon opiskelijaviisumikin kuului. Sen verran jäi kuitenkin vaivaamaan, että laitoin kotiin päästyäni viestiä koululle, että onkohan tuo oikea viisumi. Tyly vastaus tuli nopiaa: väärä viisumi, ota yhteyttä lähetystöön. Lähetystöstä sanottiin saman tien samaa, mutta olivat onneksi reiluja eivätkä pakottaneet uuteen Helsinki-keikkaan. Sen sijaan sain lähettää passin postilla passin korjattavaksi, eli jäljelle jäi siis jännittäminen siitä, että mokaako Itella tällä(kin) kertaa. Vaan varmaan kontekstista ja havainnee, että passi tuli aiemmin tällä viikolla ehjänä takaisin uuden ja tällä kertaa oikean viisumin kera. 

Oon special little flower kun mulla onki nyt kaks viisumitarraa passissa!

Ns. 'hupsistasaatana' -tilanne.

No mut muutenkin asiat on ihan hyvällä mallilla. Työt on nyt tältä kesää pulkassa ja muuttoviikonloppukin ohi. Vedetiin tehokkaalla viimehetken paniikilla jäätävä siivousviikonloppu ja heitettiin varmaan puolet tavaroista roskiin (joku 10 jätesäkkillistä??). Samassa kiiressää sanoin S:llekki viimeiset heipat ja paukautin itse Oulun lakeuksille. Täällä olen ehtinyt hieman shoppailemaan ja näkemään kavereita. Samanlaista ohjelmaa tiedossa vielä seuraavat ~5 päivää ennenkuin siirryn Jyskylään. 
Ehdin myöskin täyttää vuosia tuossa pari päivää sitten ja sen kunniaksi hankitutin itselleni pokkarin! Totesin, että kännykän kamera on susipaska ja järkkäriä ei kaikkialla jaksa kuljetella, joten järkkärin jäädessä kotiin saan silti taltioitua kännitoilailuja suuria seikkailujani! Matkakaveriksi valoikoitui siis Canonin parin vuoden takainen malli (värillä ei ollut vaikutusta valintaan..!):

Kattokaa miten herkullinen!

Valinta on osoittautumassa oivaksi. Vaikka pinkki herättikin ensimmäisen mielenkiinnon, lyhyt googlettelu osoitti kameran saaneen hyviä arvosteluja ja mainittiinkin, että sopii mainiosti järkkärin kaveriksi. Kyseessä on tosiaan pari vuotta vanha malli, ja aikanaan tästä on saanut pulittaa lähemmäs 400€. Nyt hinta oli lähempänä paria hunttia, eli ei paha. Lyhyen kuvailukokeilun tuloksena voin sanoa, että kuvanlaatu vaikuttaa hyvältä. Makrokuvia tuntuu saavan kiitettävästi ja vaikka isommat valokuvat tuntuvat vähän ehkä ylivalottuvan auto-asetuksella, on niissäkin silti pääkohteessa hyvät kontrastit. Vielä mennee jonkin aikaa, ennenkuin kunnolla handlaa tuon käytön, mutta eiköhän tästä hyvä suhde kehkeydy!

Kukkakärpä! 

Tän kuvasin noin 5 metrin päässä pörröisestä kohteestani, joten voin todeta zoominkin olevan varsin mainio!

Tässäpä taas tällä kertaa uutispläjäys jännittävästä elämästäni. Seuraavalla kerralla lienee luvassa jonkin sortin pakkauspanikointia...

015 - Kuumottelun aika

Kuukauden maaginen raja paukkui.

Niin miellyttävä kuin tämänkesäinen työpaikkani onkin ollut, alkais fiilikset olla jo muissa meiningeissä. Aamuherätykset senkun hankaloituvat päivä päivältä ja töiden tekemisen sijana tekisi mieli opiskella japania tai hoidella muita velvollisuukksia. Vaan ei auta, työt hoidan ehdottomasti loppuun kunnialla ja nautin vielä viimeiset päivät mukavan työporukan seurasta. 

Suomessa oloa on jäljellä kolme viikkoa. Oon aika hyvin saanut aikataulutettua loppuajan... ensi viikon viikonloppuna laitetaan S:n kanssa kamat kasaan ja luovutetaan rakas pikku kämppämme alivuokralaisille. Nämä alivuokralaisetkin kävivät tässä jokunen päivä sitten kämpän katsastamassa ja olivat kyllä tosi mukavia! Saadaan jättää suunnilleen kaikki kamat kämpille. Isot huonekalut & pienemmät käyttötarvikkeet jäävät alivuokralaisten hoiviin ja kaikki meidän henk. koht. irtaimisto jätetään kämpän kellarivarastoon. Erinomainen diili siis kaikkien osapuolten kannalta! 

Muuttoviikonlopun jälkeen S lähtee omalle seikkailulleen kohti Saksan maata ja minä suuntaan vanhempien luokse Ouluun. Oulussa olisi tarkoitus olla puolitoista viikkoa kavereiden, sukulaisten ja perheen kanssa laatuaikaa viettäen. Lähtöviikolla lähden päiväksi siskon luokse Jyskylään ja siitä viimeisiksi päiviksi kaverin luo Tampereelle. Lähtöpäivänä lento onneksi lähtee vasta kahden maissa, että ihan keskiyöllä ei tarvitse herätä. 

Kaikenkaikkiaan pari mukavaa viikkoa edessäpäin! Toki samaan syssyyn mahtuu hyvästit, joita en kestä ajatella. Varsinkin S:n hyvästely tuntuu kurjalta :( Toisaalta saatiin onneks viime kesänä jo hyvää harjotusta kaukosuhteeseen kun S paini töitä Oulussa ja minä Mansessa. Nyt vaan välissä on joku 8000km... Mutta kaikesta selviää ja mikä ei tapa niin se vahvistaa jne!

Oon vissiin vähän laiska kun puolet kuvista on aina olohuoneen ikkunasta räpsäistyjä sääkuvia :D

Japanista oon saanu taas kiitettävästi viestiä. Täytyy kyllä sanoa että info on kulkenut koulun ja minun välillä hyvin ja aina oon saanu nopeasti vastauksen tyhmiinki kysymyksiin. Tuutoriniki kanssa vaihdetaan lähes päivittäin viestejä ja ollaan suunniteltu jo vähän mitä tehtäisiin sillä viikolla kun paikalle saavun. 

Certificate of eligibilitykin saapui! Tosi ei ilman jäätävää stressiä. Sain viime viikon maanantaina viestiä KV-toimistolta että CoE saapunut & lähetetään mulle eteenpäin. Noo ei tullut vielä tiistaina. Eikä keskiviikkona. Torstaina alkoi pieni hikikarpalo pudota ohimoilta, meidän kämpän ja koulun välillä on kuitenkin vain 6km. No olin varma että perjantaina se tipahtaa. Vaan ei. Tässä välissä ehdin käydä jo läpi kunnon paniikin. S vei paperitkin paperinkeräykseen perjantaina ja päästiin sitten yhdessä ahdistumaan ajatuksesta, että CoE on siellä paperinkeräyksessä (molokissa siis, josta sitä ei olis takaisin ihan helpolla saanut). Sain itseni rauhoittumaan viikonlopuksi uskottelemalla itselleni että sitä ei vain ole koululta muistettu lähettää. 

Maanantaina sain sitten kv-toimistolta varmistuksen että läpyskä lähetettiin silloin kun pitikin, eli edeltävänä maanantaina. Kärsin koko työpäivän suunnattomasta ahdistuksesta ja kävin läpi vaihtoehdot vaihtoon lähtemisen myöhästymisestä vaihdon peruuntumiseen asti. No onneksi tämä eepos sai onnellisen lopun. Töistä tullessa kirje odotteli lattialla ja voin sanoa ettei vähään aikaan ole ollut samanlaista helpotuksen tunnetta. Voihan Itella sentään. Paperi on ilmeisesti möyrinyt välimatkan ihan itse, sen verran kauan kesti! Vaan nyt on asiat hyvin. 

Making me worry for nothing!

Maanantaina siis töistä vapaa ja suunnitelmissa viisuminhakureissu! Mukaan mahtuu myös vanhan kaverin treffaaminen, joten kiva päivä tulossa tästäkin. 

Ensimmäiset tuliaisetkin oon ostanu! Japanissa tuliaiskulttuuri on vähän omalaatuisensa, ja tapana on kiittää palveluksen tehneitä henkilöitä pienellä lahjalla. Aikaisempi vaihto-oppilas jonka kanssa jutskasin aikaisemmin keväällä sanoikin että täyttääkää laukku tuliaisilla ja jättäkää vaatteet pois. Jos nyt ei ihan kuiteskaan, mutta tarpeeksi koitan sopivaa kamaa roudata!

Nyt on siis pari tuommoista tiskirättiä, jotka on kuitenki melko käytännöllisiä lahjuksia. Plus pari muumi-kännykorua. Tuutorilleni ajattelin ehkä hankkivani muumi-mukin, kun kertoi muumeista pitävänsä. Sokoksella olis tarjouksessa pinkki Niiskuneiti-muki 13€, joten se ei ihan mahdoton olisi. Toisaalta emalimukeja saisi halvemmalla, että voi olla että päädyn sellaiseen. Tämän lisäksi ostelen vielä lisää avaimenperää, kännykoruja, marimekon vihkoja ja servettejä tms. Karkkia pitää raahata ihan itsellekkin järkky määrä, minkä lisäksi aion harjoittaa lempiharrastustani, eli turkin pippurien maistattamista. Muumi-tikkareitakin lähtee mukaan reipas määrä! Jos jotain tuliasvinkkiä tulee mieleen niin pommittakaa viestillä :) 

Yyh yyh suomalainen design on kallista (näihin meni n. 20€)

Tällä hetkellä ainoa konkreettinen ahdistus vaihdon suhteen on oikeastaan tuo japanin kieli. Oon aloittanut sen tuhat ja miljoona kertaa vuosien aikana, mutta jostain syystä se ei tartu päähän. Nyt en ole hirveästi ehtinyt edes harjoitellakkaan, mutta kuitenkin. Aloitin nyt intensiivisen kertauksen, ja toivon että paikanpäällä selviän jotenkuten arkitilanteista kuten kaupasta jne. Numerot pitäisi opetella kunnolla ja miten eri asiat lasketaan (koska japanin kielessä erilaiset asiat lasketaan eri numerosanoilla?? Go figure). Myöskin viikonpäivät ja kuukaudet. Hiraganat ja katakanat osaan jo ihan hyvin, kanjeja koitan opetella sen verran kuin kerkeää. Eiköhän sillä saa hyvän alun ainakin ja toivotaan että kieli jää oikeasti kunnolla päähän sitten vaihdon aikana. 

Ahh tällaisessa ilta-auringossa on niin rauhallista opiskella.

Halua opiskella näin töiden jälkeen verottaa uusi elämäntapani - harrastan urheilua omg! Jäätävien itselleen valehtelujen ja petettyjen lupausten jälkeen sain vihdoin aloiteltua urheilun niin, että sitä on jaksanut jatkaa paria ensimmäistä viikkoa pitemmälle. Nykyisellään tarkoituksena on käydä joka viikko 2x salilla painoja nostamassa ja 3x lyhyehköllä lenkillä (30min, jotka enempää en vielä rapakunnollani jaksa vetää). Täytyy kyllä sanoa että vaikka ohjelmaa lipsuu välillä varsinkin juoksun osalta, tykkään kovasti ja olo on jo hitusen virkeämpi ja kiinteämpi. Toivottavasti Japanissa urheiluun säilyy vielä into. Ainakin koululla on oma sali, mutta vähän epäilen onko siellä vapaita painoja ja tankoja. Laitteita kun ei tule käytettyä. Ulkolenkit joudun myös vaihtamaan juoksumattoon, kun koulu on vähän eristyksissä omalla kukkulallaan. Mutta eiköhän se siitä! 

Vaan tässäpä taas tarinaa kerrakseen. Tänä viikonloppuna aloittelen tavaroiden pakkausta ja nautin vielä viimeisen kerran hetkeen ihan vaan oleilusta. Tosin kouluhommiakin olisi alla, että jospa niihin jostain löytäisi motivaation :) 

014 - Stay calm and carry on

Siinä missä viime postauksessa hehkuttelin Suomen suvia, alkaa fiilikset valumaan pikkuhiljaa jo syksyn suuntaan. Ensimmäinen varma merkki on se, että olohuoneestamme näkyvä aurongonlasku siirtyy päivä toisensa jälkeen aikaisemmaksi auringon pudotessa horisontin taa jo selkeästi lännemmässä verrattuna keskikesään. Tämän lisäksi huomattiin lenkillä S:n kanssa, miten lehtiä on ruvennut jo kellastumaan ja teitä vierusti lehtipeitot. Työkavereitten mielestä tää on ainoastaan merkki kuivasta kesästä, mutta minä pitäy'yn syksyteoriassa! 

Syksyä on toki ilmiselvien asioiden takia mukava odotella. Mutta tämän lisäksi syksyyn siirtymistä avittaa todella onnistunut kesä. Heinäkuu sujahti ohi käsittämättömän nopeasti. Vaikka istuin arjet tiukasti persaus työpenkillä, ehti vapaa-ajalla tehdä kaikenmoista. Kävin mm. mökillä ja Helsingissä. 

Mökillä on telttamajoitus, mutta voin sanoa ettei haittaa! Hetekan päällä uni tulee, varsinkin kun taustaääninä toimii ihka aito luonto. 

Siikaa suoraan nuotiolta, tuohon kaveriksi vielä uusia pottuja... 

Ukkosta on tosi kiva seurata, tosin mökkisaarella se saattaa hieman kuumottaa, varsinkin jos olisi tarkoitus lähtä poiskin saman päic...

Niinkuin viime postauksessa vähän mainostin, tuli myös vietettyä mukava viikonloppu Helsingissä kaveripariskunnan kanssa. Ohjelmaan kuului mm. kalliolta järveen hyppelyä, lintsillä hillumista sekä jäiset mansikkamargaritat kuumassa yössä... Vaikka kamera ei mukana kulkenutkaan, niin tapahtumat jäi kyllä talteen muistojen hellään huomaan.

Yhtenä viikonloppuna sain myös lainaan lempisesseäni!

Vaihtoon on jäljellä enää 5 viikkoa. Se on ihan tajuttoman lyhyt aika, ja olenkin alkanut ja panikoimaan ja lyömään jarruja päälle. Onneksi tässä vaiheessa ei auta enää jarruttaa, vaan antaa virran viedä. 

Paljon käytännön juttuja on tullut hoideltua ja viimeisten viikkojen suunnitelmat alkaa olla selvillä. Japaniin on nyt lähetettynä kaikennäköistä lippulappua, jotka olen kylläkin täyttänyt väärin hups... (vinkkinä että kannattaa katsoa onko infopaketissa lomakkeidentäyttöohjeita ennenkuin alkaa täyttämään...). Sieltä on kuulunut takaisin mm. kursseille rekisteröinnistä. CoE:stä ei ole vielä kuulunut, mutta laitetaan sormet ristiin että se ehtii tulla takaisin ennen kun lähden Ouluun. Myöskin tuleva tuutorini, tuttavallisemmin buddy, lähetti sähköpostia. Sain buddykseni alle parikymppisen japanilaisen tytön, jonka englanti ei ollut ehkä ihan parhaimmasta päästä, mutta josta sai kuitenkin selvää ja joka vaikutti kivalta. Olin kyllä tosi ilonen että sain japanilaisen buddyn, koska jos henkilö olisi ollut ulkomaalainen, olisi varmaan ollut aika helppoa jäädä jumittamaan ulkomaalaispiirehin. Toivotaan että meillä tän tytön kanssa synkkaa ja kanssakäynti jatkuis myös ekojen viikkojen ulkopuolelle!

Kotimaan asioita sen sijaan on tylsää hoitaa. Kämpän alivuokraus on teoriassa kunnossa, koska sovittiin heinäkuun lopulla, että latvialainen arkkariopiskelijapariskunta tulee asumaan tähän vuodeksi. Toteutuessaan systeemi olisi kyllä hyvä, koska voitaisiin jättää kaikki isommat huonekalut tänne eikä tarvitsisi vuokrata Tähän kuitenkin liittyy se isi-konditionaali... sovittiin vuokrauksesta heinäkuun lopussa, ja nyt kun olen tällä viikolla heittänyt mailia ei vastausta enää kuulu... Voin sanoa että revin pelihousunui ja raivostun jos nää on nyt todennut hankkivansa kämpän muualta - meille ilmottamatta. Aion laittaa vielä sunnuntaina viestiä ja asettaa deadlineä vastaukselle, koska kohta pitää sitten alkaa etsimään uutta vuokralaista. Toki tuo pariskunta voi olla reissussa tms, joten ihan heti en pyyhettä heitä kehään. 

Ton lisäksi pitäis hoitaa matkavakuutus, kela-ilmotus, koulun apurahahakemus, joitain lääkärintarkastuksia, viisumireissu, kämpän siivous... Joudun matkalaukunkin pakkaamaan tässä kolmen viikon sisällä ennen Ouluun lähtöä. Tuntuu että on kauheasti tekemistä, mutta niin vähän jaksamista niiden tekemiseen. Tälle viikolle asetin kuitenkin joitain siivoustavoitteita. Ja varasin aiemmin viikolla kirpparipöydän, joten nyt pitää kärrätä vaatteita pesuun. Jospa se pöytä maksaisi itsensä ainakin takaisin! 

Paljon on vielä blogiinkin asiaa ennen lähtöä! Tarkoituksena olisi ainakin tehdä pari yleispätevää postausta (mitä tulen kaipaamaan Suomesta, mitä odotan Japanilta jne). Toiveitakin saa esittää!

Päiviä jäljellä 37...