015 - Kuumottelun aika

Kuukauden maaginen raja paukkui.

Niin miellyttävä kuin tämänkesäinen työpaikkani onkin ollut, alkais fiilikset olla jo muissa meiningeissä. Aamuherätykset senkun hankaloituvat päivä päivältä ja töiden tekemisen sijana tekisi mieli opiskella japania tai hoidella muita velvollisuukksia. Vaan ei auta, työt hoidan ehdottomasti loppuun kunnialla ja nautin vielä viimeiset päivät mukavan työporukan seurasta. 

Suomessa oloa on jäljellä kolme viikkoa. Oon aika hyvin saanut aikataulutettua loppuajan... ensi viikon viikonloppuna laitetaan S:n kanssa kamat kasaan ja luovutetaan rakas pikku kämppämme alivuokralaisille. Nämä alivuokralaisetkin kävivät tässä jokunen päivä sitten kämpän katsastamassa ja olivat kyllä tosi mukavia! Saadaan jättää suunnilleen kaikki kamat kämpille. Isot huonekalut & pienemmät käyttötarvikkeet jäävät alivuokralaisten hoiviin ja kaikki meidän henk. koht. irtaimisto jätetään kämpän kellarivarastoon. Erinomainen diili siis kaikkien osapuolten kannalta! 

Muuttoviikonlopun jälkeen S lähtee omalle seikkailulleen kohti Saksan maata ja minä suuntaan vanhempien luokse Ouluun. Oulussa olisi tarkoitus olla puolitoista viikkoa kavereiden, sukulaisten ja perheen kanssa laatuaikaa viettäen. Lähtöviikolla lähden päiväksi siskon luokse Jyskylään ja siitä viimeisiksi päiviksi kaverin luo Tampereelle. Lähtöpäivänä lento onneksi lähtee vasta kahden maissa, että ihan keskiyöllä ei tarvitse herätä. 

Kaikenkaikkiaan pari mukavaa viikkoa edessäpäin! Toki samaan syssyyn mahtuu hyvästit, joita en kestä ajatella. Varsinkin S:n hyvästely tuntuu kurjalta :( Toisaalta saatiin onneks viime kesänä jo hyvää harjotusta kaukosuhteeseen kun S paini töitä Oulussa ja minä Mansessa. Nyt vaan välissä on joku 8000km... Mutta kaikesta selviää ja mikä ei tapa niin se vahvistaa jne!

Oon vissiin vähän laiska kun puolet kuvista on aina olohuoneen ikkunasta räpsäistyjä sääkuvia :D

Japanista oon saanu taas kiitettävästi viestiä. Täytyy kyllä sanoa että info on kulkenut koulun ja minun välillä hyvin ja aina oon saanu nopeasti vastauksen tyhmiinki kysymyksiin. Tuutoriniki kanssa vaihdetaan lähes päivittäin viestejä ja ollaan suunniteltu jo vähän mitä tehtäisiin sillä viikolla kun paikalle saavun. 

Certificate of eligibilitykin saapui! Tosi ei ilman jäätävää stressiä. Sain viime viikon maanantaina viestiä KV-toimistolta että CoE saapunut & lähetetään mulle eteenpäin. Noo ei tullut vielä tiistaina. Eikä keskiviikkona. Torstaina alkoi pieni hikikarpalo pudota ohimoilta, meidän kämpän ja koulun välillä on kuitenkin vain 6km. No olin varma että perjantaina se tipahtaa. Vaan ei. Tässä välissä ehdin käydä jo läpi kunnon paniikin. S vei paperitkin paperinkeräykseen perjantaina ja päästiin sitten yhdessä ahdistumaan ajatuksesta, että CoE on siellä paperinkeräyksessä (molokissa siis, josta sitä ei olis takaisin ihan helpolla saanut). Sain itseni rauhoittumaan viikonlopuksi uskottelemalla itselleni että sitä ei vain ole koululta muistettu lähettää. 

Maanantaina sain sitten kv-toimistolta varmistuksen että läpyskä lähetettiin silloin kun pitikin, eli edeltävänä maanantaina. Kärsin koko työpäivän suunnattomasta ahdistuksesta ja kävin läpi vaihtoehdot vaihtoon lähtemisen myöhästymisestä vaihdon peruuntumiseen asti. No onneksi tämä eepos sai onnellisen lopun. Töistä tullessa kirje odotteli lattialla ja voin sanoa ettei vähään aikaan ole ollut samanlaista helpotuksen tunnetta. Voihan Itella sentään. Paperi on ilmeisesti möyrinyt välimatkan ihan itse, sen verran kauan kesti! Vaan nyt on asiat hyvin. 

Making me worry for nothing!

Maanantaina siis töistä vapaa ja suunnitelmissa viisuminhakureissu! Mukaan mahtuu myös vanhan kaverin treffaaminen, joten kiva päivä tulossa tästäkin. 

Ensimmäiset tuliaisetkin oon ostanu! Japanissa tuliaiskulttuuri on vähän omalaatuisensa, ja tapana on kiittää palveluksen tehneitä henkilöitä pienellä lahjalla. Aikaisempi vaihto-oppilas jonka kanssa jutskasin aikaisemmin keväällä sanoikin että täyttääkää laukku tuliaisilla ja jättäkää vaatteet pois. Jos nyt ei ihan kuiteskaan, mutta tarpeeksi koitan sopivaa kamaa roudata!

Nyt on siis pari tuommoista tiskirättiä, jotka on kuitenki melko käytännöllisiä lahjuksia. Plus pari muumi-kännykorua. Tuutorilleni ajattelin ehkä hankkivani muumi-mukin, kun kertoi muumeista pitävänsä. Sokoksella olis tarjouksessa pinkki Niiskuneiti-muki 13€, joten se ei ihan mahdoton olisi. Toisaalta emalimukeja saisi halvemmalla, että voi olla että päädyn sellaiseen. Tämän lisäksi ostelen vielä lisää avaimenperää, kännykoruja, marimekon vihkoja ja servettejä tms. Karkkia pitää raahata ihan itsellekkin järkky määrä, minkä lisäksi aion harjoittaa lempiharrastustani, eli turkin pippurien maistattamista. Muumi-tikkareitakin lähtee mukaan reipas määrä! Jos jotain tuliasvinkkiä tulee mieleen niin pommittakaa viestillä :) 

Yyh yyh suomalainen design on kallista (näihin meni n. 20€)

Tällä hetkellä ainoa konkreettinen ahdistus vaihdon suhteen on oikeastaan tuo japanin kieli. Oon aloittanut sen tuhat ja miljoona kertaa vuosien aikana, mutta jostain syystä se ei tartu päähän. Nyt en ole hirveästi ehtinyt edes harjoitellakkaan, mutta kuitenkin. Aloitin nyt intensiivisen kertauksen, ja toivon että paikanpäällä selviän jotenkuten arkitilanteista kuten kaupasta jne. Numerot pitäisi opetella kunnolla ja miten eri asiat lasketaan (koska japanin kielessä erilaiset asiat lasketaan eri numerosanoilla?? Go figure). Myöskin viikonpäivät ja kuukaudet. Hiraganat ja katakanat osaan jo ihan hyvin, kanjeja koitan opetella sen verran kuin kerkeää. Eiköhän sillä saa hyvän alun ainakin ja toivotaan että kieli jää oikeasti kunnolla päähän sitten vaihdon aikana. 

Ahh tällaisessa ilta-auringossa on niin rauhallista opiskella.

Halua opiskella näin töiden jälkeen verottaa uusi elämäntapani - harrastan urheilua omg! Jäätävien itselleen valehtelujen ja petettyjen lupausten jälkeen sain vihdoin aloiteltua urheilun niin, että sitä on jaksanut jatkaa paria ensimmäistä viikkoa pitemmälle. Nykyisellään tarkoituksena on käydä joka viikko 2x salilla painoja nostamassa ja 3x lyhyehköllä lenkillä (30min, jotka enempää en vielä rapakunnollani jaksa vetää). Täytyy kyllä sanoa että vaikka ohjelmaa lipsuu välillä varsinkin juoksun osalta, tykkään kovasti ja olo on jo hitusen virkeämpi ja kiinteämpi. Toivottavasti Japanissa urheiluun säilyy vielä into. Ainakin koululla on oma sali, mutta vähän epäilen onko siellä vapaita painoja ja tankoja. Laitteita kun ei tule käytettyä. Ulkolenkit joudun myös vaihtamaan juoksumattoon, kun koulu on vähän eristyksissä omalla kukkulallaan. Mutta eiköhän se siitä! 

Vaan tässäpä taas tarinaa kerrakseen. Tänä viikonloppuna aloittelen tavaroiden pakkausta ja nautin vielä viimeisen kerran hetkeen ihan vaan oleilusta. Tosin kouluhommiakin olisi alla, että jospa niihin jostain löytäisi motivaation :) 

014 - Stay calm and carry on

Siinä missä viime postauksessa hehkuttelin Suomen suvia, alkaa fiilikset valumaan pikkuhiljaa jo syksyn suuntaan. Ensimmäinen varma merkki on se, että olohuoneestamme näkyvä aurongonlasku siirtyy päivä toisensa jälkeen aikaisemmaksi auringon pudotessa horisontin taa jo selkeästi lännemmässä verrattuna keskikesään. Tämän lisäksi huomattiin lenkillä S:n kanssa, miten lehtiä on ruvennut jo kellastumaan ja teitä vierusti lehtipeitot. Työkavereitten mielestä tää on ainoastaan merkki kuivasta kesästä, mutta minä pitäy'yn syksyteoriassa! 

Syksyä on toki ilmiselvien asioiden takia mukava odotella. Mutta tämän lisäksi syksyyn siirtymistä avittaa todella onnistunut kesä. Heinäkuu sujahti ohi käsittämättömän nopeasti. Vaikka istuin arjet tiukasti persaus työpenkillä, ehti vapaa-ajalla tehdä kaikenmoista. Kävin mm. mökillä ja Helsingissä. 

Mökillä on telttamajoitus, mutta voin sanoa ettei haittaa! Hetekan päällä uni tulee, varsinkin kun taustaääninä toimii ihka aito luonto. 

Siikaa suoraan nuotiolta, tuohon kaveriksi vielä uusia pottuja... 

Ukkosta on tosi kiva seurata, tosin mökkisaarella se saattaa hieman kuumottaa, varsinkin jos olisi tarkoitus lähtä poiskin saman päic...

Niinkuin viime postauksessa vähän mainostin, tuli myös vietettyä mukava viikonloppu Helsingissä kaveripariskunnan kanssa. Ohjelmaan kuului mm. kalliolta järveen hyppelyä, lintsillä hillumista sekä jäiset mansikkamargaritat kuumassa yössä... Vaikka kamera ei mukana kulkenutkaan, niin tapahtumat jäi kyllä talteen muistojen hellään huomaan.

Yhtenä viikonloppuna sain myös lainaan lempisesseäni!

Vaihtoon on jäljellä enää 5 viikkoa. Se on ihan tajuttoman lyhyt aika, ja olenkin alkanut ja panikoimaan ja lyömään jarruja päälle. Onneksi tässä vaiheessa ei auta enää jarruttaa, vaan antaa virran viedä. 

Paljon käytännön juttuja on tullut hoideltua ja viimeisten viikkojen suunnitelmat alkaa olla selvillä. Japaniin on nyt lähetettynä kaikennäköistä lippulappua, jotka olen kylläkin täyttänyt väärin hups... (vinkkinä että kannattaa katsoa onko infopaketissa lomakkeidentäyttöohjeita ennenkuin alkaa täyttämään...). Sieltä on kuulunut takaisin mm. kursseille rekisteröinnistä. CoE:stä ei ole vielä kuulunut, mutta laitetaan sormet ristiin että se ehtii tulla takaisin ennen kun lähden Ouluun. Myöskin tuleva tuutorini, tuttavallisemmin buddy, lähetti sähköpostia. Sain buddykseni alle parikymppisen japanilaisen tytön, jonka englanti ei ollut ehkä ihan parhaimmasta päästä, mutta josta sai kuitenkin selvää ja joka vaikutti kivalta. Olin kyllä tosi ilonen että sain japanilaisen buddyn, koska jos henkilö olisi ollut ulkomaalainen, olisi varmaan ollut aika helppoa jäädä jumittamaan ulkomaalaispiirehin. Toivotaan että meillä tän tytön kanssa synkkaa ja kanssakäynti jatkuis myös ekojen viikkojen ulkopuolelle!

Kotimaan asioita sen sijaan on tylsää hoitaa. Kämpän alivuokraus on teoriassa kunnossa, koska sovittiin heinäkuun lopulla, että latvialainen arkkariopiskelijapariskunta tulee asumaan tähän vuodeksi. Toteutuessaan systeemi olisi kyllä hyvä, koska voitaisiin jättää kaikki isommat huonekalut tänne eikä tarvitsisi vuokrata Tähän kuitenkin liittyy se isi-konditionaali... sovittiin vuokrauksesta heinäkuun lopussa, ja nyt kun olen tällä viikolla heittänyt mailia ei vastausta enää kuulu... Voin sanoa että revin pelihousunui ja raivostun jos nää on nyt todennut hankkivansa kämpän muualta - meille ilmottamatta. Aion laittaa vielä sunnuntaina viestiä ja asettaa deadlineä vastaukselle, koska kohta pitää sitten alkaa etsimään uutta vuokralaista. Toki tuo pariskunta voi olla reissussa tms, joten ihan heti en pyyhettä heitä kehään. 

Ton lisäksi pitäis hoitaa matkavakuutus, kela-ilmotus, koulun apurahahakemus, joitain lääkärintarkastuksia, viisumireissu, kämpän siivous... Joudun matkalaukunkin pakkaamaan tässä kolmen viikon sisällä ennen Ouluun lähtöä. Tuntuu että on kauheasti tekemistä, mutta niin vähän jaksamista niiden tekemiseen. Tälle viikolle asetin kuitenkin joitain siivoustavoitteita. Ja varasin aiemmin viikolla kirpparipöydän, joten nyt pitää kärrätä vaatteita pesuun. Jospa se pöytä maksaisi itsensä ainakin takaisin! 

Paljon on vielä blogiinkin asiaa ennen lähtöä! Tarkoituksena olisi ainakin tehdä pari yleispätevää postausta (mitä tulen kaipaamaan Suomesta, mitä odotan Japanilta jne). Toiveitakin saa esittää!

Päiviä jäljellä 37...