012 - Tervemenoa

Greetings from Ritsumeikan Asia Pacific University (APU) in Beppu, Japan! I am pleased to inform you that the following student(s) have been accepted for the 2013 Fall intake: MINÄ MINÄ MINÄ!

Jännitys ja vaihdon vääjäämättömyyden tahallinen ignooraaminen on ohi ja syksy Japanin ihmemaassa varmistettu! Tiedossa on nyt tarkka päivä milloin on aika karistaa Suomen tomut jaloista ja lähtöön on jäljellä enää 92 päivää. Kokonaisuudessa vaihto tulee ajoittumaan välille 16/9-15/2. Tuntuu ihan käsittämättömän oudolta - asia jota on odottanut koko pienen ikänsä on parin hassun päivän päässä. 

Lentoliput on tarkoitus ostaa alkuviikosta. On ollut kauhea dilemma päättää, minkälaista lippua olen vailla ja mihin kaupunkiin aion laskeutua tms. Kaupunki periaatteessa on nyt selvillä - Osakan reissu jää välistä ja menen suoraan Fukuokaan. Nyt kiikarissa on kaksi vaihtoehtoa: Japan Airlinesin erikoistarjous 820€ Helsinki-Fukuoka yhdellä vaihdolla. Lipun muutokset sallittu n. 150€ hintaan, mutta jälkimmäisen lennon on tapahduttuva viimeistään 6kk päästä ensimmäisestä. Helsinki-Tokio välillä operoidaan uudella 787 dreamlinerilla ja sisäinen lentokonenörttini himoitsisi lentoa tällä uutuuttaan kiiltävällä koneella... Toinen vaihto olisi miljoonalla vaihdolla (2 vaihtoa + 1 välilasku) Lontoon, Hong Kongin ja Taipein kautta Cathay Pacificillä. Hinta 807€, muutos maksaa 100€ ja perillä saa olla 12kk... Äääääh. Tehkääpä joku päätös  mun puolesta, oon ihan kujalla! 

Sain sähköpostissa alustavan infoläpyskän ja postissa tulee perässä laajempi hyväksymispaketti, jossa pitäs olla mm. vuokranmaksulasku. Pitäisi tosiaan jostain pierasta +2000€ ens kuussa että voin maksaa koko puolen vuoden vuokrat etukäteen... Harmi että koulun tuen saa vasta elokuussa eikä sekään oo ku joku reilu 1000€. Onneksi parin viikon päästä on taas tilipäivä. Ensimmäisen rokotteen ajattelin käydä iskemässä heinäkuun ekalla viikolla, muut umpitärkeät ostokset jäänee elokuulle. 

Google mapsista napattu kuva mun tulevasta asuntolasta! Lähde

Ja juuri kun pääsin aikaisemmin puhumaan raha-hanojen sulkemisesta niin enköhän laittanut puoltoista hunttia tablettiin :D Mun näpeissä ei raha vaan pysy. Vaan tablettia oon hinkunut jo puolisen vuotta joten ihan heräteostoksesta ei ole kyse! Voin pitää sitä kätevästi matkustaessa mukana (lentokoneessa ihan ykkönen), seurata koulussa tuntien pp-esityksiä, lukea kaikki kirjani siitä (kätevää kun ei tartte raahata yhtään kirjaa vaihtoon mukaan) ja katella sängynpohjalta tv-sarjoja, leffoja tms! Oon perustellu itelleni hyvin tän ostoksen ja nyt en malta oottaa että posti mulle tän pienen 7 tuumasen Samsungilaisen kiikuttaa. Mutta nyt oikeesti lopetan tuhlailun! 

Vaan eipä mulla tähän hätään muuta asiaa! Tulevat postaukset tulevat varmaan sisältämään paljon panikointia, epäuskoista päivittelyä, maanista suunnittelua ja hehkutusta ynnä muuta yhtä epävakaata. C'est la vie! 

011 - To boldly go...

Kukkuluuruu mussukat.

Arska paistaa, lämpötila hellii, koulu on hetkeksi taas finito ja keskittyä voi vaan kaikkeen paljon järkevimpiin asioihin. Shortsikelit ja kesän ekat ukkoset korkattu ja alkaa vihdoinkin olla kunnon kesäfiilis. Uimareissu ja terassikauden avaus on vielä tekemättä, mutta kerkeäähän tässä. 

Olis mukava jos mulla olis kerrottavana jotain mullistavia tarinoita, sattumuksia, pohdintoja tai edes tiedonmurusta vaihdosta. Valittettavasti päivieni koostumus on kuitenkin tällainen:

herää - maalaa naama - työt - japanin tunti/kotiin - aivotonta, kehittämätöntä toimintaa - nukkumaan

Tuntuu että elämä menee tällä hetkellä vähän autopilotti päällä. Vaikka ei asiat kyllä mitenkään huonosti ole. Töissä menee edelleen hyvin ja mukavan työporukan kanssa läpändaalia heitellessä päivät kuluvat kuin siivillä. Nyt viimeiset pari viikkoa olen jopa ollut täysin yksin vastuussa omasta alueestani kun työhönohjaajani jäi lomille. Pahemmilta kämmäyksiltä olen onneksi välttynyt, vaikka pientä säätöä on välillä esiintynyt. 

Kesäyliopiston japanin alkeiskurssista taisinkin mainita viime postauksessa. Kurssi on osoittautunut ihan kelvoksi, ja vaikkei sinällänsä herätä ihan niin uskomatonta kiinnostuksen hyökyaaltoa, on siellä tullut opittua jo paljon uutta ja siitä on varmasti hyötyä. Tosiaan välillä tuntuu melko raskaalta työpäivän jälkeen raahautua vielä +3 tunniksi pieneen luokkahuoneeseen kieltä opiskelemaan, mutta oon antanut itselleni henkisen hyväksynnän tuntien skippaamiselle. Turha sitä itseään on tällaisen vapaaehtoisen jutun takia näännyttää. Nyt oon käynyt ehkä… ihan pikkasen vajaa puolilla tunneista? Pyrin kuitenkin käymään aina 2/3 tunneista per viikko. 

Toivotaan että kohta pääsee ostamaan lentolippuja. Juuri tosin sain viestin, että japaniin lähettämäni passi/viisumikuvat ei käy koska on rillit päässä… olisihan se ollut ihan kiva tietää etukäteen, nyt sain maksaa sitten lisää 18€ uusista kuvista. Veikkaan että tämä myös viivästyttää tuota vaihtopaikan vahvistusta. Toisaalta ihan hyvä konfirmaatio, että paperit ovat sinne menneet. Kv-toimistolla olivat nimittäin yhden kaverin hakupaperit unohtaneet kohdekouluun lähettää, niin meni sitten vähän luottamus sinne... Muutenkin ihan hyvä varmistus siitä, että kyllä ne minut sinne ottavat. Tuskinpa näkisivät sitä vaivaa, että pyytäisivät uusia viisumikuvia jos eivät ole minua kouluun hyväksymässä. En kuitenkaan ihan vielä viitsi ostaa lentolippuja. Toivotaan että KLM:n hyvä tarjous Helsinki-Amsterdam-Osaka n. 800€ edestakas olisi voimassa vielä parin viikon päästäkin.

Tuntuu jotenkin hurjalta ajatella, ett lähtöön on jo kolme kuukautta. Kolme kuukautta! Tiedän jo nyt, että se aika tulee menemään ohi käsittämättömän nopeasti. Tuo kolme kuukautta tuntuu erityisen lyhyeltä, kun oikeastaan mitään käytännön asioita ei ole vielä työn alla. Pitäisi lentoliput hankkia, rokotukset ostaa, hankkia vakuutus, hankkia alivuokralainen kämppään (tai muuttaa pois D:), hankkia reseptilääkkeet kuntoon, opiskella kieltä.... Herrankiesus, taitaa olla niin että paljon jää viimehetken paniikin huoliksi. Toisaalta jonninverran oon kyllä asioita hoitanut... hankin mm. vaihdon ajaksi piilarit! Hyvä minä. 

Olin viime viikonlopun Oulussa pikkuveljen lakkiaisissa auttamassa. Oli taas mukava reissu vaikken kauan ehtinyt ollakkaan. Harmitti taas lähteä, kun sunnuntainkin vietettiin aruingonpaisteessa hyvästä ruuasta nauttien ja juhlistä jääneitä herkkuja napostellen. Kotona odotti paskanen kämppä ja tyhjä jääkaappi. Harmittaa muutenkin, kun en hirveästi kesän aikana ehdi Oulussa käymään. Viikonloppureissut on aivan liian lyhyitä ja en mahdottomasti viiti töistäkään vapaata ottaa. Pitää sitten enemmänkin tehdä täsmäiskuja Kuopion mökille ja panostaa sitten siihen yli viikon vierailuun, minkä pääsen Ouluun heittämään juuri ennen vaihtoa. 

Nyt kun ei hirveästi ole muuta kuvitusta postaukseen tarjolla, niin nauttikaa nyt näistä olohuoneesta napsituista arskanlaskukuvista!  Leiskankin vaihdoin jossain välissä, nyt se on masentavan harmaa ja auttaa kaikkia palaamaan kesähumusta maan pinnalle harmaaseen arkeen!

(Nyt tähän postaukseen tuli kauheen melankolinen viba mutta se oli vahinko, oikeesti :D)