023 - Back to business

Jokohan olisi aika lopettaa yli puolen vuoden hiljaisuus?

Jätin blogini suureen cliffhängeriin kun tekstiä lakkasi tulemasta kun vielä olin Japanissa. Kaikki olette siellä ruudun toisella puolella varmaan ihmetelleet ja pohtineet että noinkohan pääsi tämä bloggeri ikinä Suomeen? Noh ei hätää, voitte vihdoinkin taas nukkua yönne hyvin; allekirjoittanut kotiutui Japanista turvallisesti jo yli puoli vuotta sitten.

Japanilaisin siivin liitelin takaisin kotimaahan. Samalla pääsin testaamaan paljon parjatun uutukaisen, Dreamlinerin eli Boeing 787 (lempinimeltään myös Nightmareliner). 

Asiat on ollut hyvin. Palasin suoraan sorvin ääreen (tulin Japanista pe-iltana ja työt alkoi maanantaina) ja hommat jatkuu ainakin nyt vuoden loppuun asti. Murunen palasi omasta vaihdostaan kuun alussa ja yhteiselo jatkuu rakkaassa kämpässämme kuten ennenkin. Vaihdosta selkeästi jäi käteen tietynlaista energiaa ja munaa laittaa asiat toimimaan, tuntuu että on jaksanut olla paljon sosiaalisempi ja urheilullisempi. Pääsin myös yli suuresta henkisestä kynnyksestä ja aloitin vihdoinkin pitkään kaipaamani harrastuksen, ratsastamisen. Löysin itselleni kerralla hyvän tallin ja meinaan siellä pyöriä niin pitkään kun on töitä ja rakkaat ystäväni jaksavat lainata autoaan, Ainoa iso miinus tällä hetkellä on koulu, meinaan opparin aihe antaa odottaa itseään. Työpaikaltani ei sitä oikein löydy ja koulu suhtautuu nihkeästi itse keksittyihin aiheisiin. Joten katsellaan jos jostain muualta sitten, lykkään valmistumistani ja niin kauan kun on töitä niin mikään kiire tässä ei onneksi ole. 

Allekirjoittanut hevosen selässä, katse siellä missä kuuluukin (not)

Nyt kun alkaa back-to-home ruusulasit vähän himmetä, on taas kaipuu Japaniin kasvanut. Ne negatiiviset asiat, jotka vaihtoon on liittynyt (ei sillä että niitä mahdottomasti olisi ollutkaan), ovat painuneet taka-alalle ja jäljelle ovat jääneet kaikki ne tärkeimmät, kultaiset muistot. Jälkikäteen ajateltuna omat 5 kuukautta Japanissa oli toki melkoisen lyhyt aika, mutta paljon sinä aikana ehti kokea ja niin hyviä ystäviä saada. Ehdottomasti kokemisen arvoinen... no, kokemus. Vaihtokavereita on karmea ikävä välillä, meistä hitsautui hyvä porukka. Sain kavereita for life ja viimeistään vuoden päästä syksyllä näkee taas näitä ihania ihmisiä, tuli meinaan kutsu New Yorkiin kaverin häihin. Ihan niin pitkälle ei kuitenkaan tarvitse odottaa! Manipuloinnin taitoni ovat huikeat ja tämän kuun lopussa tulee vierailulle peräti kaksi hyvää vaihtokaveria! Visiitille tulee gangstasiskoni, sielun naapurini amerikanranskalainen Koba sekä kaveriporukkamme ainoa miespuolinen henkilö, sympaattinen japanilainen Kensei. Tarkoituksena olisi viedä kunniavieraat ainakin laivalla Tukholmaan, onhan Ruotsi sentään Suomen paras nähtävyys.

Bambumetässä Kioton lähistöllä. Tunnista mun kaverit!

Mitä blogiin tulee, en usko että oma jokapäiväinen Mansessa perseily jaksaa ihmisiä kiinnostaa, joten siitä en ala kirjoittelemaan. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että voisi olla kiva edelleenkinkin kirjoittaa omista reisssailuista Japanin maassa, niistä nimittäin riittää jonkin verran juttua ja kuvia. Eli jos inspiraatio kantaa, oli sellaista tiedossa epämääräisellä aikataululla. Ja katsoo sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ehkä sitä löytää itsensä taas Japanista raportoimasta... :) 

022 - Siellä ja täällä

Ihan törkeän paljon on pienen ihmisen elämään mahtunut viimeisen kahden kuukauden aikana. Sinkoilla oon ehtiny sinne sun tänne ympäri ämpäri Japania, minkä lisäksi oon ahkerasti ruvennut järkkämään elämää kuosiin Suomen päässä helmikuista paluuta ajatellen. Tähän soppaan vielä liuta kokeita sun muita kouluhommia ja syy jälleen massiiviselle päivittämättömyydelle on valmis. 

Loppuvuonna ehdin matkustella etelässä ja pohjoisessa ja toissa viikolla palasin viimeisimmältä reissulta. Tarkemmin sanottuna tuli siis käytyä Fukuokassa, Nagasakissa, Hiroshimassa ja Kyotossa. Voisin näistä reissuista laittaa kaikista oman kuvapainoitteisen postauksen sikälimikäli aikaa riittää. Jos ei muuten niin sitten vaikka jälkikäteen Suomesta. 

Joulukuun loppu meni omalta osalta täysin kotipuolen asioiden järkkäämiseen. Melkoisen joululahjan sain, kun sovin viime kesän työpaikan kanssa 8-9kk työsopimuksen. Olen tästä työpaikasta aivan tajuttoman onnellinen, koska se ratkoo niin monta kysymysmerkkiä tulevasta vuodesta. Ensinnäkin kesätöiden hakemisrumba luonnollisesti jää välistä, minkä lisäksi saan koulun vaatimat työharjottelukuukaudet täyteen. Opinnäytetyönkin tuolle firmalle teen mikäli mahdollisuus avautuu. Tottakai vaihdon aikana mietityttäneet raha-asiat on helpottaneet ja reipas palkankorotus kummasti lämmittää opiskelijan mieltä. Ja toki työpaikka ja työtehtävät itsessään on varsin miellyttäviä, joten hyvään saumaan oon itseni saanut. Ainoana miinuksena tän työpaikan kanssa oli se, että halusivat mut töihin asap, joten jouduin aikaistamaan paluuta Suomeen ja ostamaan kokonaan uudet paluuliput. Palailen poohjolaan n. 10 päivää aiottua aikaisemmin ja paluun jälkeen on ruhtinaalliset kaksi päivää aikaa palautua ja valmistautua töihin. Kaikesta tästä huvista sain maksaa n. +800€ lisää, mutta monta kertaa sen ehtii kyllä takasi tienaamaan.
Nyt Japanissa oloa on jäljellä jo alle kuukausi, tarkalleen ottaen noin kolme viikkoa. Kavereiden kanssa pitää tehdä to-do-lista, koska ihan kauheesti on vielä näkemättä ja kokematta. Suunnitelmissa on ainakin onseniin eli kylpylään meno, päivä kimonossa tyylinen seikkailu, ostoksia, monta monta izakayaa, karaoke.. (jossa en oo vieläkään käyny, lol)... ja varmasti kaikkea muutakin mitä en nyt tähän hätään muista.
Kauhean ristiriitaset fiilikset kotiin paluusta. Toisaalta tuntuu että täällä on jäänyt paljon näkemättä ja kokematta ja harmittaa jättää hyvästit kaikille uusille ihanille kavereille (jotka oon onnistunut valikoimaan ihan joka puolelta maapalloa). Japanin kevät ois ollut myös kokemus josta oisin varmasti nauttinu. Toisaalta kotona odottaa mielenkiintoinen ja erilainen kevät ja toki pääsee näkemään taas tuttujaan. Myös suomalaista ruokaa on ikävä! Täällä ruuanlaitto ei oikeen maistu kun pitää kaikki astiat ja einekset raahata yhteiseen keittiöön, ja siellä sitten pitää tuntitolkulla nököttää kunnes safka on valmis. Suomessa saa puuhailla samalla kaikennäköistä ja ajankäyttö on paljon tehokkaampaa. Ja niin, uuniakin on ikävä.
Noh, tämä nyt oli tällainen postauksen raakile. Halua olisi kyllä tehdä vielä useamman postauksen Japanista ja tehdä vaikka teemapostauksia ruokaan tms. liittyen. Se, tuleeko ne tehtyä täällä vai kotipuolessa, on vielä kysymysmerkki. Mutta seuraavan kerran kun palailen asiaan, lupaan tehdä sen kuvien kera!