018 - Maisemia ja ötököitä

お久しぶりですね~

Viime postaus jäi lähestulkoon cliffhangeriin, kun confirmaatio onnistuneesta maahantulosta jäi uupumaan! Mutta huolet nurkkaan, olen saapunut Japanin mantereelle ja ehtinyt jo kotiutumaan hyvin. Ei ole ehtinyt oikein kirjoittaa tänne, koska oon tahtonut pysyä porukan mukana kaikissa sosialisoinneissa, joten pää kolmantena jalkana oon singahdellut paikasta toiseen. Myöskin TAMKin vaihtotehtävät pitää mua vielä kiireisenä, minkä lisäksi päälle painaa kova paine japanin opiskeluun. Mutta mitäs pienistä!

Matka tänne Nipponin mantereelle alkoi tosiaan tuolloin kaksi viikkoa sitten. Olin etukäteen stressanut pitkää matkustusaikaa (24h), mutta turhista huolehdin, kaikki meni tosi hyvin. Ensimmäisellä lennolla pääsin Finnairin uusimman koneen kyytiin ja tällaisena lentonörttinä olin aivan täpinöissäni! Kyseessä oli vielä peräti ensimmäinen koneyksilö lajissaan. Pääsin ohjaamoonkin vierailulle lennon jälkeen, ja kapteenit tiesivät kertoa että kone oli n. 1 viikon vanha ja vasta toista kertaa käytössä matkustajaliikenteessä. Matkalle tuli siis alussa jo hyvät puitteet. Muikee meinki jatkui pitkälle Lontoo-Hong Kong välille. Viereinen penkki jäi tyhjäksi ja pehmeellä jakkaralla sain torkuttua yli puolet lennosta. Honkkareista matka jatkui ilman kummempaa draamaa Japaniin, jossa vastoin ennakko-odotuksia sain napattua viimeisen bussin Beppuun. 

Kattokaa miten uutena toi siipi kiiltää!

Taipei-Fukuoka! 

Moi mun koululla on amphiteatteri josta on näkymät vuorille ok. 

Amphiteatterilta on näkymät myös Beppuun (etualalla) sekä Oitaan. Ok. 

Ensimmäiset viikot on sujuneet orientaatiopäivien merkeissä. Tämän lisäksi on ollut kyllä reilusti vapaapäiviäkin, mutta ne on sitten tehokkaasti täytetty kaveriporukan kanssa nähtävyyksien kiertelyyn.

Ensivaikutelma koulusta on hyvä. Täällä oli oikeasti hyvät orientaatiot ja näkyy selkeesti että nää on tottuneet vaihtareihin. Asuntola on siisti, eikä täällä asumisessa varmastikkaan tule olemaan ongelmia. Asustelen yksin pienessä huoneessa ja tässä lähistöllä on kaikki mitä tarviin. Teen varmaan myöhemmin oman postauksen huoneesta! Tunneista en osaa vielä sanoa mitään, mutta torstaina alkais sekin riemu. Kurssivalikoima oli siinä mielessä kehno, että oon jo kolmannen vuoden opiskelija ja täällä kurssit vastaa tosi paljon sellasia kursseja, joita oonkin omassa koulussa ottanu. Nyt saankin itseasiassa tapella Tamkin kanssa, kun ilmeisesti mun kurssivalikoima on liian kulttuuripainotteinen... eli oon ottanut 2 kulttuurikurssia, 3 businesskurssia ja yhen kielikurssin, mutta ilmeisesti tuo kielikurssi lasketaan kulttuurikurssiksi, niin nyt tulee enemmän noppia kulttuurista. Voi huoh. Puhumattakaan siitä, että tossakin on jo 1-2 ylimäärästä kurssia, eli teen noi kulttuurikurssit periaatteessa ihan omalla ajallani. Noh, kurssivalinnat tehty joten turha enää itkeä.

Huikee tanssiesitys tervetuliaisseremoniassa!

Beppun kaupunki taas on sinällänsä pieni, mutta melkoisen hyvin täällä on pariks ekaks viikoks riittänyt ihmeteltävää. On tullut kaupunkia kierreltyä vähän liiankin usein, minkä lisäksi oon piipahtanut mm. apinavuorilla, onsenissa, safari -eläinpuistossa, , lukuisissa ravintoloissa joissa ei puhuta englantia, puistoissa, ostoskeskuksissa, 100 yenin kaupoissa... you name it. Koululta kaupunkiin on joku 30min, mikä on vähän liikaa, mutta toisaalta masiemat kukkulalta laskeutuessa on varsin komeat. Yleisesti ottaen täällä tuntuu ihmiset olevan tosi ystävällisiä vaikkei samaa kieltä löytyiskään. Jo se että yrittää puhua japania tuntuu ilahduttavan ihmisiä kovasti. Oon jo tavannut maailman parhaimman taksikuskin, joka sitkeästi väänsi meidän kanssa keskustelua vaikka kielivaikeuksia löytyikin ja antoi matkan päätteksi sylit täyteen karkkia. Maailman parhain tarjoilija löydettiin myös, tää herra valloitti meidät kaikki sydämmellisellä persoonallaan. Selitti meille mitä kaikkea ruuat sisältää ja antoi suosituksia ja kaikkea! Harmi ettei Japanissa ole varsinaisesti tapana antaa tippiä.

Apinavuorelta.

Täällä on lämpöasteet huidellut lähempänä +30 astetta. Nyt on alkanu viilenemään, minkä lisäks puut muuttuu punasiks.

Yleisesti ottaen oon kotoutunu tänne hyvin. Oon saanu halvalla huoneen täyteen pientä sisustuskamaa ja oon jotenkin kummallisesti tottunut maailman kovimpaan sänkyyn (käytännöllisesti katsoen ohut petauspatja laverilla). Edes jet lagista en oo kärsiny. Oma kaveriporukka on löytynyt ja melkein aina löytyy joku jonka kanssa puhua. Täällä tarttee ylipäätänsä edes vaan hymyillä vastaantuleville ihmisille niin johan on uus kaveri löytynyt. Japani maana vaikuttaa edelleen mielenkiintoiselta ja vaihdon ajaksi oon jo ehtinyt suunnitella yhtä sun toista isoa ja pientä reissua. Ainoa huono puoli on noi saatanan tappaja-ampiaiset - niitä saa väistellä täällä melkein joka päivä. Hyi helvetti!

Tän puolikuolleen kusimulkeron tapasin kolmantena päivänä. En uskaltanu laittaa sormee lähemmäs.

Mutta ampiaisia tai ei - täällä sitä ollaan - onnellisesti toisella puolella maapalloa. Melkein kuin jo kotonaan! じゃあ、またね!